"Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät"

"Kaikki keinot ovat hyviä, paitsi ikävät"
Kreivitär Eva Mannerheim Sparre: Keittokirja herkkusuille ja tavallisille nälkäisille

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Crème d´orge eli Ohrasosekeitto

Silmiini osui jokseenkin outo ruokalaji: ohrasosekeitto! Ei sellainen käy päinsä; ohraa leivotaan rieskaksi, keitetään kokonaisia suurimoina lisukkeeksi tai uunipuuroksi. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ohrasosekeitto, ihan hassu ajatuskin. Ei kai auta siis muu kuin kokeilla ja toisaalta, tällä on kyllä ranskaksi ihan hurmaava nimi: "Crème d´orge".


Suhtaudun kokeiluun erittäin ennakkoluuloisesti, joten ei tule kuuloonkaan, että ensi kerralla viettäisin tämän ruokalajin seurassa tuntikausia. Napataan siis ohjeen viimeinen kappale, jossa kerrotaan, miten Crème d´orge tehdään yksinkertaisesti ja nopeasti. 

Keittoon ei tarvita muuta kuin lihalientä, ohrajauhoja ja kermaa. Liian helppoa. Kuulostaa ihan siltä, että keitto maistuu lihaliemeltä, ohrajauhoilta ja kermalta. Odotan kuitenkin, että taika toimii ja mystinen kemiallinen reaktio muuntaa nämä kolme ainesosaa joksikin neljänneksi;  ihmeelliseksi ja maistuvaksi.


Itse keitettyä lihalientä ei edelleenkään ole, joten käytän paremman luokan fondia ja vispaan niin vimmatusti puolen litran liemeen noin kolme ruokalusikallista ohrajauhoja. Keitän kymmenen minuuttia ja suurustan kermalla. Ja siinä se - olisikohan sittenkin pitänyt valita se tuntikausia kestävä hankala versio...


"Crème d´orgen tulee olla kermamaista, lienteää ja tasaista kuin hyväily". Kermamaista - ehkä, mutta makuaistini ei tunne makua nimeltä "lienteää". Liekö se tällaista, maistuu lähinnä... no, lihaliemeltä, ohralta ja kermalta. 

En tiedä, miten tasaisia hyväilyjä Eva mahtoi saada varsin temperamenttiselta Louis-puolisoltaan, joka Evan sanoin "arvosti avio-onnea tietyin varauksin". Tasaisen keiton minä kyllä sain aikaan, ja koemaistaja ei tyrmännyt makua millään muotoa. Itse ottaisin tasaiset hyväilyt kuitenkin jotenkin hintsun verran tasapainoisemmin maistuvassa muodossa. 

Ja ohra on edelleen mielestäni parhaimmillaan kärsämäkisen rieskan muodossa.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti